Muistan kun isäni täytti 50 vuotta. Olin silloin itse 20. 50 tuntui käsittämättömän kaukaiselta – kuitenkaan en pitänyt isääni silloin hirvittävän vanhana. Mutta ajatus siitä, että itse joku päivä täytän saman verran oli päätä huimaava.
Vaikka kuinka yritin, täytin kuitenkin täydet vuodet viime lokakuussa ja sitä odoteltua keski-iän kriisiä odotellessa ja pohtiessa tulin siihen lopputulokseen, että 50v ikään on kolme erilaista lähetysmistapaa;
Kauhun sekainen – “Voi ei, kohta elämä on jo ohi, nyt se alamäki vasta alkaa..!”
Välinpitämätön – “Ihan sama, en tunne itseäni sen ihmeellisemmäksi…”
Toiveikas – “Hienoa nyt voin taas asettaa itselleni uusia tavoitteita…”
Kauhun sekainen on olemukseltaan pessimisti ja yrittää päästä elämästään läpi missä rima on matalin – tekee helpot valinnat, jonka seurauksena joutuu ehkä kuitenkin elämään kovaa elämää. Hänellä ei ole tavoitteita eikä unelmia. Tunnette sanonnan “pessimisti ei pety”. Yleensä elää tylsän tasaista elämää ja tankki on aina puolityhjä.
Välinpitämätön on keskitien kulkija, perusolemukseltaan aika onnellinen, ei suuria haaveita eikä tavoitteita. Hän voi kuitenkin joskus tehdä irtioton ja toteuttaa joitakin unelmiaan kunhan ei vaikuta liikaa arkielämään. Elää tasapainoista elämää, mutta osaa myös tarvittaessa nauttia. Ei kuitenkaan halua erottua joukosta liikaa.
Toiveikas on optimisti ja ehkä jopa seikkailija. Hän pyrkii saamaan elämästään irti mahdollisimman paljon, kerätä kokemuksia, nähdä maailmaa, ja on suuri halu toteuttaa välillä jopa hulluilta tuntuvia unelmia – huolimatta siitä että unelmien toteuttaminen voi vaatia suurempiakin arkielämän uhrauksia. Ei pelkää tehdä vaikeitakaan valintoja tai asettamaan kovia tavoitteita joihin joutuu panostamaan paljonkin. Pettymyksiä ja epäonnistumisia voi olla matkalla, mutta ne kasvattavat ja niistä opitaan, jolloin tavoitteisiin pääseminen maistuu huikealta ja näiden seurauksena elämä usein helpottuu.
Yksi omista pitkäaikaisista tavoitteistani oli, että kun täytän 50 haluan olla fyysisesti elämäni parhaassa kunnossa. Se toteutui äskettäin kovan työn tuloksena. Harrastan lajia nimeltä crossfit ja viime vuoden aikana voitin seitsemän kultamitalia peräkkäin omassa ikäryhmässäni. Neljä kilpailua olivat Euroopan tasoisia ja kolme olivat Suomessa. Minusta tuli siis Euroopan kovakuntoisin viiskymppinen, ylitin sillä selkeästi omat tavoitteet!
Iso tavoite on siis saavutettu – mutta mitä seuraavaksi? Kun kilometrejä tulee koko ajan lisää mittariin, on ehkä utopistista ajatella että voisi koko ajan jatkuvasti parantaa omaa kuntoaan.
Tärkeä asiahan on jo, että paikat pysyvät kunnossa!
Olen tullut siihen lopputulokseen että nykyinen kuntotaso on itselleni aika hyvä. Joten seuraava pitkän tähtäimen tavoite on olla samassa kunnossa kuusikymppisenä, #fitasfifty! Palataan siis asiaan kymmenen vuoden päästä. 🙂
#asenne #pitkäjänteisyys #motivaatio #tavoite